uutiset     lajitietoa     maajoukkue     kilpailut     kuvat & videot     yhteystiedot     linkit     foorumi  
  urheilijat   blogi
<< TAKAISIN BLOGIN ETUSIVULLE

Heikki Ritvos
  Superkompensaatio
22.08.2008 09.48

Tänä vuonna SM-maratonilta kertyi uudenlaista kokemusta, kun osallistuimme Ninan kanssa sekaparien kaksikkokilpailuun. Joku olisi etukäteen voinut kuvitella kilpailusta muodostuvan rauhallista sunnuntaimelontaa, mutta kuinka väärässä hän silloin olisikaan ollut! Ninan väsymätön pyöritys etuaukossa, omat näyttöhalut epäonnistuneen yksikkökilpailun jälkeen ja Poletin sisarusten antama tiukka vastus (lisättynä vielä ilmeisesti penkin rikkoutumisen aiheuttamalla kajakin pienellä kallistumisella, joka taas johti ylimääräisen lihasjännitykseen... no tämä menee jo liikaa selittelyn puolelle!) tekivät siitä yhden rankimmista melomistani maratoneista. Kilpailun jälkeen voimat riittivät vain nurmikolla makaamiseen ja urheilujuoman imemiseen juomaletkusta.

Maanantaina en jaksanut harjoitella lainkaan ja tiistainakin vain puoli tuntia hyvin kevyesti, mutta keskiviikkona oli sitten luvassa seurani Merimelojien viikoittainen keskiviikkokilpailu, tällä kertaa 4km matkalla. Suhtauduin kisaan kauhunsekaisella jännityksellä, sillä muistissa oli vielä viime vuoden vastaava kilpailu heti SM-maratonin jälkeen. Silloin pystyin tuskaisesti roikkumaan matkan seuran veteraanimelojien peesillä ja huippuolosuhteista huolimatta jäin vaatimattomaan aikaan 18.23. Nyt tunsin itseni vielä huomattavasti väsyneemmäksi maratonista. Ja vaikka keli kelvollinen olikin, oli merellä silti pientä aaltoa syömässä vauhtia ja heiluttamassa väsynyttä melojaa.

Suureksi yllätyksekseni kajakki lähti liikkeelle helposti. Ensimmäiset 200 metriä meloin sivuaallokosta huolimatta epähuomiossa noin 41 sekuntiin, eli vain sekunnin hiljempaa kuin matkan SM-finaalissa tänä kesänä. Puolimatkassa Peten reittiennätyskin oli vielä hyvässä tuntumassa, mutta sitten itsesuojeluvaisto pakotti varmistelemaan ja rauhoittamaan tahtia, sillä elimistö ei vielä tuntunut täysin palautuneen maratonista. Loppuaika 17.25 oli silti toiseksi paras mihin olen reitillä ilman vetoapua pystynyt. Kaikesta päätelleen maraton johti tällä kertaa voimakkaaseen superkompensaatioon ja kauden parhaaseen 200 metrin vireeseen. Jatkossa onkin syytä kyseenalaistaa perinteiset valmistautumistavat ennen tärkeimpiä 200 metrin kilpailuita.
© 2007 H. Ritvos