uutiset     lajitietoa     maajoukkue     kilpailut     kuvat & videot     yhteystiedot     linkit     foorumi  
  urheilijat   blogi
<< TAKAISIN BLOGIN ETUSIVULLE

Tommi Ritala
  Karra Huikonen 80km
19.04.2010 23.40

Perjantaina hiihdetty karra huikonen oli tällä kertaa meikäläisen turneen onnistunein etappi. Alussa en taaskaan kylläkään malttanut vetää maltilla, vaan lähin paranteleen taaempaa lähteneenä taas asemia, mikä ei tällä kertaa kostautunut niin pahasti tasamaisemman alkuosuuden ansiosta. Kiipesin muutaman ukon perässä tunturiin siinä alkuosuudella ja olin aika kovilla vauhdin kanssa, kun taas kerran taitettiin ylhäältä loivaan pitkään laskuun, alkoi mulla aika herkulliset hetket. Siinä edessä oli arviolta kymmenen miestä eikä ihan tiiviissä nipussakaan, letkan hänniltä vääntelin itteni munaan ja yksi toisensa jälkeen huilasin jätkistä edelle yrittäen pitää suun pielet alhaalla ja naaman peruslukemilla Se oli aika pitkä loiva lasku, kaikilla kuitenkin vauhtia sen verran ettei siinä luistelemalla ollut kellään mahollisuutta parannella laskuvauhtiaan, mentiin täysin suksen ehdoilla ja mulla oli matikka todellakin lyönnissä! Laskuosuus päättyi ja olin ohittanut kaikki ukot tästä käsittääkseni kakkosletkasta, missä oli ihan menevää sakkia. Hetken tasainen osuus ja uudelleen samanmoiseen laskuun. Tyrkkäsin parilla työnnöllä jonon kärjestä laskuun tuulenhalkojaksi, vilkaisin koipieni välistä taakse hetken päästä ja huomasin, että peesaajat olivat tippuneet jo 20metrin päähän. Laskin asentoa matalammaksi ja annoin suksen liukua, arviolta minuutin puolentoista mittaisen laskun jälkeen seuraajat olivat jääneet lapinlisällä ainakin sata metriä taakse. Kärkiletka oli välillä näköetäisyydellä edessä, mutta en arvannut lähteä sitä yksin tavoitteleen, mikä olisikin ollut itsemurhayritys siihen vastatuuleen tänhetkisellä hiihtovauhdilla. Pidin liikkeet rentona ja koitin palautua letkan ajaessa minua hiljalleen kiinni. Siitä mentiinkin seuraavat 40kilometriä tasasen tappavaa vauhtia sopuisasti letkassa ja kyllä siitä muutama ukko hyydähtikin vauhdista ja pallakselle tultaessa olin muulta letkalta karussa yhdessä muonion hiihtovalmennusryhmän kärkinimiin kuuluvan Marcis Peaglitiksen kanssa. Garmini näytti ranteessa reilua 50kilometriä hiihdetyn, kun ladun varrelta huudettiin pariinkin otteeseen kärjen olevan vain 2min 40sek päässä edellä. Siitä innostuneena yritettiin lisätä hönkää, mutta pallakselta alkavassa alamäessäpä olikin vähän uudehkoa ja kuivempaa lunta ja mullapa ei enää siinä suksi luistanutkaan niin hyvin, en meinannut pysyä kaverin mukana laskussa edes peesissä, jouduin ottamaan luistelupotkuja alamäkeen pysyäkseni kyydissä. Alemmalle päästessä baana taas kostui ja luisto parani, mutta Kärjessä oli Varis ja Puurunen lopettanut cruisailun ja takonut isomman vaihteen pykälään. Vaikka loppumatka tuli ilman suurempia notkahduksia ja muutaman kaverin vielä savustin viimeisillä kilometreillä, ero kärkeen venähti hieman toiselle kymmenelle minuutille. Päivän sijoitus 19 ja kokoviikon sijoitus 25. Ihan hyvä viilis viikosta jäi lopun viimein vaikkei se niin nautinnollista aina ollutkaan. Reenillisesti uskon ja ainakin toivon tämän tekevän hyvää. Ei tämmöstä settiä ainakaan omalla päällä ole mahdollista vetää missään muualla varsinkaan omissa oloissa, 190kilometriä kaasupohjassa rimpuilua on henkisesti aika paljon helpompi vetää lappu rinnassa. Vaikutukset jää taas kerran nähtäväksi, onko kestävyys kiviaitaa vai onko ukko ihan pihalla vielä juhannuksenakin. Kiitos ja anteeks jos joku on näitä juttuja erehtynyt lukemaan, ensvuonna sitten taas uusi keikka:-) Kuvanräpsy perjantai-illan paltsujenjakojuhlasta.
© 2007 H. Ritvos