uutiset     lajitietoa     maajoukkue     kilpailut     kuvat & videot     yhteystiedot     linkit     foorumi  
  urheilijat   blogi
<< TAKAISIN BLOGIN ETUSIVULLE

Lauri Palmroth
  Banyoles
29.09.2010 22.21

Nyt on maratonkausi huipennettu kiertelemällä Barcelonan 1992 olympialaisten souturatoja ympäri, MM-kisojen merkeissä. Sitä on vuosien varrella varmaan kai jotenkin ehdollistunut syttymään kisafiilikseen, kun arvokisojen tunnusmusiikki, Unkarin Himnusz pärähtää soimaan. Nyt tuota kaunista hymniä soitettiin juuri ennen miesten kisavetoja Renata Csayn suvereenien suoritusten kunniaksi. Omaan yksikkökisaan olen kohtuullisen tyytyväinen, 18. sija oli tällä kunnolla ihan maksimaalinen tulos. Vaikka startti ei mennyt nappiin ja jäin heti pussiin, pääsin kumminkin ihan hyvävauhtiseen, enimmäkseen Tommin ja belgialaisen vetämään porukkaan. Kalpeanaamaisia kavereita alkoikin kisan edetessä tulla selkä edellä vastaan ja se tietysti aina pistää vähän hymyilyttään. Vauhti oli kuitenkin meikäläisen limiitillä koko ajan, ja kolme viimeistä kierrosta kädet kramppasivat melko pahasti. Pystyin silti sätkimään mukana siinä lopulta viiden hengen porukassa ja viimeiseltä kannolta runnomaan porukan toiseksi. Seuraavan päivän kaksikkoon en sitten palautunut lainkaan, ja kisat päättyivät meikäläisen osalta, ehkäpä hieman enteellisesti, retired merkintään. Sen lisäksi, että Pena ja Unski kahmi metallia maastereissa miten tahtoi, Suomesta osallistui ihan kohtuullisen urheilullinen porukka myös seniorisarjoihin. Anne lähti yksikkökisassa rohkeasti hakemaan mitalisijoja. Vaikkei sitä nyt tullutkaan, tuli varmasti mieleenpainuva kokemus. Annen ja Ninan 8. sija kaksikolla oli hieno suoritus, ja myös Tanja oli yksiköllä ennen loppumatkan kramppeja ihan hyvässä vauhdissa. Kiitoksia kaikille kisareissulla mukana olleille ja tsemppiä ensi kaudelle!
© 2007 H. Ritvos